Dumlen ruokahaasteet

Dumle on aina ollut nirso. Kun tyyppiä yritettiin opettaa sisäsiistiksi ja tarjottiin nameja, niin samantien lensi kaikki pois. Nykyäänkin on harvassa, mikä nami herralle kelpaa ja mikä ei.
Viime vuoden tammikuussa paloi hermot, kun ruokailun kanssa herralla meni 30-60min, eikä se siltikään syönyt aina kaikkea. No, jätettiin sitten kuivanappulat pois ja siirryttiin täysin raakalihaan.

Jossain välissä aloin sitten ihmettelemään, kun Dumle raapi itseään tavallista enemmän ja tuli närästysoksennuksia. Kunnes sitten huomattiin, että nenän pielestä oli karvat kadonneet. Dumle oli raapinut naamaansa niin paljon, että karvat lähti. Käytiin huhti-toukokuussa otattamassa Dumlelle borreliarokote ja kysyin eläinlääkäriltä, että mistä tämä voisi johtua ja mitä pitäisi asialle tehdä. Lääkäri totesi, että se voi johtua ruoka-aineesta tai siitepölystä tai melkein mistä vaan.

Ekan kerran, kun huomattiin Dumlelta lähteneen karvoja

Päätin, että sitten lähetään selvittämään, mistä se johtuu. Aloitettiin sitten Dumlelle eliminaatiodieetti, joka tarkoitti siis käytännössä, että namit pois ja ruokana lihaa, jota Dumle ei muuten syö. Tässä tapauksessa herra alkoi syömään hevosenlihaa. Sitä syötettiin parin kuukauden verran. Sitten kokeiltiin ensimmäisenä lohta. Menikö edes viikkoa, kun Dumle jo alkoi raapimaan taas naamaansa. Alettiin säälimään Dumlea, kun toinen niin kovasti raapi itseään ja silmäluomista katosi karvat ja iho meni rikki, niin jätettiin sitten lohi sikseen. 

Toisella kertaa olikin jo vähän enemmän raavittu

Sitten taas hevosta pari kuukautta, että saatiin kaikki lohi ja siitä aiheutuvat kutinat pois. Kokeiltiin sitten kanaa, kalkkunaa, nautaa, sikaa, poroa, lammasta ja hirveä, mikään muu ei allergisoinut mutta eipä mikään muu maistunut kuin kana ja kalkkuna. Aiemmin kyllä upposi erilaiset raakalihasekoitukset mutta ei enää.

Näillä me nyt sitten mennään. Lohta vältellään kaikissa muodoissa: ruokana, namina, öljynä. Kanaa ja kalkkunaa syödään sitten muuten, hevostakaan ei olla pitkään aikaan syöty, kun ei siihen ole ollut tarvetta.
Ehkä joskus vaihteeksi voisi sitäkin tarjota. Olisi näköjään olemassa hanhi-kalkkuna -lihasekoitusta, mitenköhän se uppoaisi...?

Hihu-lamppu :D

Raukka oli niin masentunut, kun laitoin kaulurin kaulaan, ettei raapisi naamaansa enempää verille

Dumle

Vajaa vuosi sitten haimme meille pienen karvaisen pötkön, "James" eli "Mooses", josta viimein tuli Dumle.

Olemme tuon toisen puoliskon kanssa käyty muutamaan kertaan Pieksämäellä parin kaverini luona ja heillä on nykyään kolme chihuahuaa. Silloin vielä, kun heillä oli vielä kaksi chihua, ne hakivat meiltä täyden huomion ja molemmat pidimme kummastakin chihusta. 

Sitten tulikin kysymys, että josko mekin ottaisimme chihun. Hmm, nojaa.. katsahdettiin toisiamme ja mietittiin. Ehkä, ehkä ei. 

Meillä oli kuitenkin melkein vuosi aikaa miettiä asiaa. Touko-kesäkuun vaihteessa viime vuonna, asia sitten varmistui, kun saimme tietää kavereiden kaverin koiran odottavan pentuja. Viikko juhannuksen jälkeen syntyi neljä pientä karvapalloa: 1 tyttö, 3 poikaa.

Ja ne tosiaan oli PIENIÄ! Saatiin paljon kuvia kaikista neljästä chihupennusta ja kuvien perusteella luulin niitä jotenkin isommiksi. Heinäkuun lopulla käytiin sitten katsomassa pentuja ja suu loksahti auki, kun tajusin miten pieniä pennut oikeasti olivat!

                                                                Kasa <3

                                                   Tyyppi mököttää pannan kokeilun jälkeen :D

Dumle on pentueen toiseksi vanhin ja ainut ruskea, muut ovat vaaleita. Monesti tyyppi oli myös painavin tai toiseksi painavin.

Elokuun lopulla haimme sitten Dumlen kotiin. Olimme kuitenkin Dumlen ekan yön kylässä kavereilla, joten Dumle sai touhuta pikkuveljensä kanssa. Niin, kavereiden kolmas chihu on Dumlen pikkuveli. 

Dumle matkusti pedissään sylissäni automatkan, joten se tavallaan leimautui muhun. Niinpä aina aamuisin Dumle tuli herättämään mut ja kulki kaikkialle perässäni. Kyllähän se tuon toisenkin ihmisen perässä kulki vaikka ja minne mutta silti se oli enemmän muhun leimautunut. 

Dumlen saapumisesta seuraavana päivänä ajateltiin käydä yhdessä kaupassa kävellen, toinen jäisi Dumlen kanssa ulos, kun toinen käy kaupassa. Ihan sillä lailla se ei sitten mennytkään. :D Muistin, että oli Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaviikonloppu ja torilla myytiin lettuja, siispä tallustelimme Dumlen kanssa sinne. Sitä huokailujen ja ihastelujen määrää, kun pieni tummanruskea kasa lyllersi hihnan päässä pitkin Loviisan katuja!

Pääsimme torille ja ihastelujen määrä jatkui. Yksi rouva totesi, että tänä viikonloppunahan on kaikki kaupan, paljon maksaisimme koiranpennustamme. Totesin, että kaikki muut on kaupan paitsi meidän koiranpentu. Jatkoimme lettujen jälkeen matkaa kohti rantaa ja kirppistä, koska tiesin yhden koirarakkaan tuttuni olevan siellä. Sieltä matka sitten jonkin tovin kuluttua jatkui rantatietä pitkin kohti kauppaa. Muutamaan kertaan saatiin pysähdellä, kun Dumlea tultiin silittelemään ja ihailemaan. Pääsimme kaupalle asti ja O lähti Dumlen kanssa kotiin, kun oli sateen uhka ja minä kävin kaupassa.

Meillä onneksi meni Dumlen ekat viikot niin, että O oli vuorotöissä ja minä tein vähän lyhyempiä päiviä, niin Dumlen ei tarvinnut juurikaan olla yksin. Yksinoloa kyllä harjoiteltiin meidän kauppareissujen ajan. Sitä kitinän määrää ja rallittamista, kun tulimme takaisin. :D

Dumlehan on siitä erilainen koira, ettei se juurikaan hauku vaikka chihuahua onkin ja niiden väitetään haukkuvan ihan reippaasti. Meillä Dumle enemmän kitisee. 

Marraskuun lopulla meillä oli pentutapaaminen kasvattajan luona. Voi sitä vilinää ja vilskettä, kun asunnossa oli 6 koiraa. Dumle pääsi ekaa kertaa myös koirapuistoon. (Siinä vaiheessa en vielä tiennyt, että Loviisassakin on koirapuisto...) Leikkiä ja riehumista riitti ja kas kummaa, se oli meidän pieni, joka ekana väsähti.

                                                    Dumle perheensä kanssa juoksemassa 
                                                    ekaa kertaa lumessa ja koirapuistossa.

Ennen pitkään Dumle täytti puoli vuotta ja oli siihen mennessä sisäsiisti. Mitään suurempia tuhoja Dumle ei ole tehnyt. Ainut mitä vauvana se testasi oli makkarin puisen haitarioven alareuna. Sitten kun sisäsiisteys läheni, pissa-alustoja oli kiva repiä. Niin ja mystisesti Dumlen yksi pehmolelukin räjähti sillä välin, kun olimme O:n kanssa töissä.

Dumle on monessa eri paikassa ollut pienestä pitäen hoidossa ja kaikki ovat sanoneet, etteivät halua palauttaa Dumlea meille, kun se on niin ihana. On se myös reissannut meidän mukana: Helsingissä, Pieksämäellä, Kuopiossa, Tampereella ja mun vanhemmilla Kauhajoella.

7kk:n ikäisenä lakkasi kuivamuona maistumasta. Mietin kovasti, että mitähän tuolle sitten tarjoaisi. Meni aina hermot, kun saattoi mennä 30-45min siihen että Dumle söi, jos se siltikään söi. No, olin loppuvuodesta kokeillut tarjota herralle raakalihaa ja lopulta Dumlen kasvattaja sanoi, että kokeile antaa Dumlelle pelkkää raakalihaa, kun se kerran on jo tottunut siihen. Niimpä meillä nyt sitten syödään pelkkää raakaa lihaa.

Sitten Dumlelle tuli myös silloin tällöin aamuisin oksentelua. Sain sitten selville, että kyseessä oli närästys. Eli käytännössä pitäisi venyttää illan ruokaa mahdollisimman pitkälle, että maha pysyisi täynnä mahdollisimman pitkään aamuun.
Dumle on nirso ruuan ja herkkujen suhteen. Sisäsiistiksi kun opetettiin herraa, niin namit sylkäistiin aina pois. No, hirveesti kehuja ja rapsuja tilalle. Eläinlääkäri laittoi joka käynnillä Dumlen nenän eteen nameja. Tyyppi haisteli, lipaisi kielellä, saattoi ottaa yhden suuhunsa mut suht äkkiä ne tiputettiin kans pois. :D
Loppuvuodesta/alkuvuodesta havahduttiin siihen, että tyypin kuonon vierestä katosi karvat melkein kokonaan. Vasta pidemmällä keväällä tajuttiin, että se liittyy ruokaan. Siispä nyt meillä on menossa eliminaatiodieetti, jossa selvitetään liha kerrallaan, sopiiko se meidän koiruudelle vai ei. Siitä voin kertoa toisessa blogitekstissä enemmän. :)

Joskus kun meinasi mennä kunnolla hermot,

laitettiin tyyppi pahvilaatikkoon ja uhattiin

lähettää Siperiaan :D

Nyt kesälomalla Dumlen perheenjäsenet kävivät omistajiensa kanssa meillä kylässä. Sitä jälleennäkemisen riemua! Dumle jaksoi veljensä kanssa leikkiä aamusta iltaan asti. Nukkumisestakaan ei meinannut tulla mitään, kun olisi pitänyt saada nukkua samassa huoneessa muiden kanssa. Tosin, epäilen vahvasti, ettei siitä nukkumisesta olisi silloinkaan tullut mitään. Niimpä, meni ihan pieleen ajatus, ettei koira nuku meidän sängyssä...

                                                   Meidän kaukosäätimen vartija

                                                           Kovasti pitäisi vahtia mamman
                                                           tekemisiä, mut uni voittaa :D

Kuulumisia pitkästä aikaa

Krhm, sanoisiko, että hieman noloa! En ole vuoteen kirjoittanut ensimmäistäkään blogipäivitystä. Olen vain lueskellut muiden blogeja. No, totuus kyl on se, etten edes oikein ole tahtonut tietää, mistä kirjoittaa?

Mitä tässä kuluneen vuoden aikana tiivistetysti on tapahtunut? Valtavasti reissuja, mm. Unkariin, Tampereelle, Kuopioon, Pieksämäelle, Helsinkiin, Tukholmaan, Tallinnaan, Haapsaluun. Muutamista reissuista voisin kirjoitella blogimerkintöjä. Lisäksi meille tuli yksi nelijalkainen lisää, pitkäkarvainen chihuahua, Dumle. Dumlesta myöhemmin oma teksti.
Edelleenkin samassa työpaikassa ollaan, missä aloitin 4v sitten, sillä erotuksella, että olen nykyään ainut lastenohjaaja.
Huolta ja surua on myös valitettavasti ollut ja rakkaiden ihmisten menetyksiä.

                                           Dumle muutaman viikon ikäisenä pötkönä <3

Sunrise Avenue

Toukokuun puolessa välissä kävin Helsingin jäähallissa Sunrise Avenuen Fairytales The Best Of 2015 -kiertueen aloituskeikalla.
Mietin pitkään, lähdenkö keikalle. Intoa oli mutta seura puuttui. Sitten paljastuikin, että pari kaveria oli menossa keikalle. Aloin katsella paikkoja.. eipä montaa enää ollut jäljellä ja sitten olinkin jo aika pettynyt, en pääsekään keikalle.
Kaverit houkuttelivat ja houkuttelivat ja paljastui, että oli siellä vielä ainakin yksi hyvä paikka jäljellä, kunnes se oli minun!

Pääsin majoittumaan kavereiden kanssa samaan hotellihuoneeseen. Ja mikä hotellihuone! Tilava kun mikä, lähellä jäähallia ja mikä parasta, siellä oli kylpyamme ja kavereilla kylpyvaahto mukana.
Lasi kuoharia mukaan ja pitkä kylpy!

Kaverit olivat ostaneet juotavaa mutta huomattiin sitten pieni ongelma: mistään ei löytynyt pullonavaajaa. Pulloja ei uskallettu iskeä ihan voimalla pöydän reunaan, ettei pullot mene rikki ja vierushuonelaiset menetä hermojaan paukutukseen. Hampaitakaan ei viitsitty uhrata. Pullot olivat ja pysyivät kiinni. :D

Päästiin jäähallille pikkasen suunnitellusta aikataulusta myöhässä. Oltiin silti siinä mielessä ajoissa, ettei oltu missattu Sunrise Avuenuen keikkaa. Lämppärinä Sunrise Avenuelle oli tanskalainen Carpark North, jota ehdittiin hetken kuunnella.

Sitten ne pojat tuli lavalle. Eka keikka kuuteen vuoteen Suomessa. Olivat kuulemma jännittäneet etukäteen keikkaa mutta eipä sitä kyllä huomannut tai no, eka keikka jossa minä olin mukana, niin paha sanoa, miten paljon normaalisti he jännittävät.

Mutta joo, se oli mahtava keikka, vaikkei näkyvyys lavalle saati screenille ollut kauhean hyvä.

Nasu alias herra Porkkana

Vilin kuoleman jälkeen, katselin mielenkiinnosta uusia marsuja. Heti totesin, että haluan kolmannen marsun mutta totesin, etten pitkään aikaan vielä. No, toisin meni...

Kaverini kertoi hänen äitinsä luopuvan heidän marsustaan ja kaveri itse ei pystynyt ottamaan marsua huolehtiakseen. Niimpä hän kysyi, jos ottaisin marsun meille. Varmistin asian toiselta puoliskolta ja ilmoitin, että otamme mielellämme marsun meille. Sovittiin vielä, että kaveri saisi milloin vain tulla katsomaan marsuaan.

Vappuaattona uusin tulokas, Nasu, muutti meille. Mietin pitkään, mitä poikien yhteiselosta tulee, Nasu kun oli tottunut elämään yksin. Suotta huolehdin, Huli lauman johtajana hyväksyi Nasun samantien. Fili vaan yritti kovasti pistää vastaan ja pitää arvojärjestyksen kohdillaan. Kaveri sanoi, että Nasu on sosiaalinen kaveri ja pärjää muiden kanssa. Aina kun jääkaapin ovi kävisi, Nasu kuikuttaisi kovasti häkissä niin kauan, että saa sieltä jääkaapista syötävää. Siitä jäätiinkin sitten paitsi. Vappuna Nasu vietti aikaansa minunkin sylissäni, vaikka selkeästi oli O:n kaveri.
Lauantaina katselin aamusta pikkasen huolestuneena, kun Nasu ei ollut edellisillasta liikkunut mihinkään. Nostin tyypin syliini ja yritin syöttää tomaattia, joka oli kuulemma ehdoton ykkösherkku. Ei kelvannut. Iltapäivällä suuntasin apteekkiin hakemaan lääkeruiskua. Tein pelleteistä, murskatuista ja turvotetuista kaurahiutaleista sekä vedestä tukiruokaa Nasulle ja pakkosyötin sen.

Vappuaattona ennen kuin kaveri lähti kotiin, hän sanoi äitinsä vihjanneen eläinlääkärissä käynnistä, mahdollisen madotuksen vuoksi.
Soitinkin maanantaina eläinlääkärille, kun halusin perustarkastuksen. Toisesta perheestä kun tuli ja oli jo aikuinen marsu, niin halusin varmistaa, että kaikki olisi ok.. eipä ollutkaan.

Tiistaina päästiin alkuillasta eläinlääkäriin. Eläinlääkäri tutki Nasun ja kyseli paljon kaikenlaista. Ikävää oli vastata moneen kysymykseen, etten tiedä. Eläinlääkäri totesi Nasun luiden olevan kunnossa. Hän veti Nasua selästä, kuunteli hengityksen ja sydämen ja katsoi suuhun. Lopputulos oli aivan liian pitkät hampaat ja liian laiha marsu. Sovittiin parin päivän päähän hampaiden katkaisu.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen, laitoin Nasun poikien kanssa samaan häkkiin. Se oli virhe. Fili nylkytti Nasua mennen tullen ja oikein urakalla. Päätin pelastaa Nasun ja laitoin sen koppaansa eristyksiin siihen asti, että saataisiin hampaat katkaistua ja marsulle lisää voimia, että jaksaisi puolustaa itseään.

Lauantaista keskiviikkoiltaan, Nasu tunki itseään kainaloon, aina kun oli sylissä. Keskiviikkoiltana ei raukka jaksanut tehdä sitäkään. Torstaina oli iltapäivästä lääkäri ja siellä paljastui, että Nasulla oli ripuli. Hampaita ei siis voitu sen vuoksi katkaista. Saatiin antibioottikuuri ja maitohappobakteeria avuksi. Illalla yritin antaa ensimmäisen erän antibioottia. Huomattiin O:n kanssa, että Nasulla oli vielä aamuiset, 12h:n takaiset tukiruuat suussa. Raasu ei siis kyennyt nielemään enää. Siinä vaiheessa totesin jo ääneen, että jos Nasu elää vielä seuraavana aamuna, haen kaverin mukaan ja vien sen piikille.

Puolikymmenen aikaan illalla Nasu pisti aikamoisen mellakan käyntiin kopassaan. Luulin jo, että koko marsu koppineen päivineen tipahtaa häkin päältä, jonne olin sen siirtänyt, että saisi seuraa Hulista ja Filistä.
Seuraavana aamuna O käski tehdä sängyssä tilaa sanoen, että hänellä olisi kerrottavaa. Hän halasi tiukasti ja siitä tiesin, ettei Nasua enää ole.

                                                       "Kyllä mäkin tänne mahdun!"

                                                           Nasu alias herra Porkkana

R.I.P. Vili 27.6.2013-31.3.2015

Mun pieni ja rakas marsuni Vili menehtyi syliini 31.3.
Onneksi mulla on vielä Huli ja Fili, jotka auttavat tämän pahimman surun yli.

                                                                   Veljekset

         

                                                                   Lämpöpatteri

                                           

Kirppu

Meille tuli 1,5 viikkoa sitten kirppu asumaan. Kirpusta puhuttiin jo pitkään ja ajatus kirpusta tuli oikeastaan tuolta toiselta osapuolelta. Piti sit pitkään pohtia, et otettaisiinko kirppu vai ei. Lopulta itsekin lämpenin ajatukselle ja aloin etsimään sopivaa kirppua. Tori.fi:stä löytyi yllättäen aika montakin kirppua vailla kotia. Lähettelin viestejä ja kyselin mutta vastauksia en juurikaan saanut. Tietenkin tuli vastaan se, että kolme kuikuttajaa ei samaan 100cm:n levyiseen häkkiin mahdu. Ensiksi piti siis lähteä etsimään isompaa häkkiä. Mistään vaan ei meinannut tuntua löytyvän 160cm:n levyistä häkkiä. No, Porvoon eläinkaupasta sekin löytyi.

Sitten sainkin vinkkiä kysellä kirpuista Suomen marsuyhdistyksen sivuilta. Helsingistä löytyikin yksi kasvattaja isompine ja pienempine kirppuineen. Aloin jo kovasti miettimään nimeä kirpulle. Vaihtoehdoiksi muodostui Wäpä, Kili ja Fili. Onneksi sieltä sitten tuli pikainen vastaus ja muutenkin Helsingissä vietetyn viikonlopun jälkeen lähettiin katsomaan kirppuja. Sain kaverilta kantokopan lainaan, niin saatiin kirppu vietyä kotiin asti.

Kotona piti sitten pestä kaikki kipot, juomapullo ja häkki. Tuo toinen osapuoli tutustutti sohvalla kirpun isompiin poikiin. Oli jännä katsoa, miten tuttavuutta tehtiin. Ja miten PIENI kirppu oli noihin kahteen muuhun verrattuna.

                                                         Kirppu eli Flying Fili  

                                            vasemmalta oikealle: Vili, Huli ja Fili